Vilhelm Lauritzen on yksi tanskalaisen arkkitehtuurin historian avainhenkilöistä.
Hän uskoi vakaasti, että elämää ei ole ilman estetiikkaa. Tämä periaate näkyy kaikessa hänen työssään, niin rakennuksissa kuin valaisimissa. Hän uskoi myös, että arkkitehtuurin tulisi olla soveltavaa taidetta kaikille, ei vain harvoille.
Vilhelm Lauritzen
Tanskalaisen funktionalismin edelläkävijänä Lauritzen suunnitteli useita merkittäviä rakennuksia, kuten Nørrebro Teaterin (1931–1932), Daells Varehus -tavaratalon (1928–1935), tanskalaisen radioyhtiön pääkonttorin, joka tunnetaan nimellä Radiohuset (1936–1941), ja Kööpenhaminan lentoaseman ensimmäisen terminaalin (1937–1939), joka sijaitsee Kastrupissa hieman Kööpenhaminan ulkopuolella. Hänen uralleen mahtui myös monia muita merkittäviä töitä.
Vilhelm Lauritzen ymmärsi sekä luonnonvaloa että keinovaloa. Hän työskenteli johdonmukaisesti valon ja varjon muokkaamiseksi ja sijoitti ikkunat strategisesti rakennukseen sen käyttäjien kokemuksen parantamiseksi.
Hän käytti samaa harkintaa ja huolellisuutta valaisimiensa muotoilussa yhdistämällä suoran valaistuksen pehmeämpään ja herkkään valaistukseen ja sai näin aikaan tarkkoja varjoja ja hajavaloa, jotka pehmentävät ja varjostavat tiloja tehokkaasti.
Lauritzenilla oli erinomainen kyky luoda miellyttävä tunnelma valolla, kuten esimerkiksi Radiohuset osoittaa. Hän ei ainoastaan suunnitellut valaisimia nimenomaisesti juuri tähän rakennukseen, vaan vastasi myös Radiohusetin kokonaissuunnittelusta. Nämä valaisimet olivat ensimmäisen kerran mukana Louis Poulsenin kuvastossa 1940-luvun puolivälissä, ja ne ovat saatavana vielä tänäkin päivänä.
Vilhelm Lauritzenin tärkeänä inspiraation lähteenä oli luonto. Siellä hän koki voivansa rentoutua. Hän oli erityisen kiinnostunut perhosista ja käytti lukemattomia tunteja poikkeuksellisen kokoelman parissa, jonka hän lahjoitti Kööpenhaminan yliopiston eläintieteelliselle museolle. Vilhelm Lauritzen sanoi kerran, että jos hänestä ei olisi tullut arkkitehtia, hän olisi todennäköisesti eläintieteilijä.
