PH 2/1 Stem Riippu on PH 3-varjostinperheen jäsen. PH 3-varjostimellisen valaisimen perusajatus syntyi muutaman hektisen kuukauden aikana talvella 1925-1926 Kööpenhaminan Forum-näyttelyhallia varten. Poul Henningsen kommentoi uutta valaisintaan näin vuonna 1926: ”Todellinen innovaatio PH-valaisimessa on, että se tuottaa sekä häikäisemätöntä että taloudellista valoa. On helppoa luoda häikäisemätöntä valoa (epäsuoraa ja voimakkaasti suunnattua valoa) jos sallitaan, että osa valosta haaskataan. On yhtä lailla helppoa kehittää valaisimia jotka ovat erittäin tehokkaita jos niiden aiheuttama häikäisy jätetään huomioimatta. Mutta sekä taloudellisen että häikäisemättömän valon luominen on taidetta.” Ennen 3-varjostimellisen valaisimen suunnittelua, Poul Henningsen ja Louis Poulsen olivat tehneet yhteistyötä suunnitellessaan valaisimia Tanskan Paviljonkiin Pariisin Maailmannäyttelyyn Ranskaan 1925. Kun Poul Henningsen suunnitteli valaisimensa Maailmannäyttelyä varten, hän oli jo leikkinyt ajatuksella että logaritminen spiraali ehkä olisi hyvä perusajatus uudelle varjostinrakenteelle. Hajavalon ja logaritmisen varjostuskäyrän yhdistelmä antoi PH:lle mahdollisuuden hallita valaisimen häikäisyä koska jokainen varjostin tasaisesti vähentäisi valon säteilyä suhteessa niiden etäisyyteen valonlähteestä. Myös valon heijastus varjostimesta toiseen olisi harmonista. Varjostimien koko ja etäisyys toisiinsa nähden määräytyi sekä häikäisyn estämisen että valonjaon tarpeesta. Jo alusta oli selvää, että tämä konsepti olisi erittäin joustava. Varjostimia olisi mahdollista saada eri kokoisina ja lisäksi vielä eri sisäpinnoilla – valkoiseksi maalattuina tai hopea- tai kultapinnoitettuina. Erisävyisillä sisäpinnoilla olisi mahdollista luoda erilaista valoa. PH kuvitteli mielessään, että ravintolan valaistus tulisi olla lämmin ja viihtyisä, joten siellä tulisi käyttää kultapinnoitettuja varjostimia. Kun taas sairaalassa tai hammaslääkärillä tulisi käyttää valkoiseksi maalattuja varjostimia. Ensimmäisten valaisimien varjostimet olivat kaikki metallisia, mutta PH halusi myös kehittää version laajemmalla valonjaolla. Tuloksena oli opaalilasivarjostimet hiekkapuhalletuilla sisäpinnoilla. Lasivarjostimet läpäisivät 12% valosta, joka jakautui yleisvalona huoneeseen. Suurin osa valosta kuitenkin jakautui hiekkapuhalletuilta pinnoilta alaspäin ja sivuille. Metallivarjostimien toimintaperiaate säilyi siis myös tässä uudessa materiaalissa. PH valaisimet suunniteltiin monipuoliseksi valaistusjärjestelmäksi, jossa varjostimien koko, materiaali sekä pinnat voitaisiin yhdistellä optimaalisen valaistusratkaisun aikaansaamiseksi. Jokainen ylävarjostin on yhdistetty keski- ja alavarjostimeen, joiden keskinäinen suhde on lähes 3:2:1. Alusta saakka yksi perusmalleista oli PH 5/5. Ensimmäinen luku kertoo ylävarjostimen likimääräisen halkaisijan ja kauttaviivan jälkeinen luku kertoo, että keski- ja alavarjostimet ovat ”syntyneet” juuri tähän ylävarjostimeen. Tämä tarkoittaa, että PH 5/5 valaisimen ylävarjostimen halkaisija oli 50 cm, keskivarjostimen 31 cm ja alavarjostimen 16,5 cm. Tämä yhdistelmä oli hyvä kun valaisimet ripustettiin korkealle. Kun valaisimet oli tarkoitus ripustaa matalammalle suuri ylävarjostin yhdistettynä pienempiin keski- ja alavarjostimiin oli sopivampi ratkaisu. Näin syntyi PH 2/1 ja PH 3/2. PH 3-varjostinjärjestelmällä kehitettiin aluksi vain riippuvalaisimia. Mutta nopeasti valikoima laajeni myös käsittämään lattia-, pöytä ja seinävalaisimia sekä laajan kirjon erilaisia kruunuja. Vuosien saatossa, erilaisten kokojen, materiaalien, pintojen, värien ja valonlähteiden käytön myötä enemmän kuin tuhat erilaista PH-valaisinta on kehitetty.